Practical Hapkido – lajiesittely
Practical Hapkido tähtää vankan itsepuolustustaidon kehittämiseen. Ohjelman kehittäjien mukaan sellaisen saavuttaakseen tulee harjoittelun sisältää huomattavan paljon kamppailullista harjoittelua. Laadukas harjoittelu syntyy kurinalaisuudesta, tarkasta tekniikoiden harjoittelusta ja soveltavista harjoitteista, joissa jalostetaan tekniikat toimimaan erillaisissa kamppailu- ja itsepuolustustilanteissa.
Lajin kehittäjät ja Practical Hapkidon synty
Lajin ovat kehittäneet Anssi Lehtinen ja Ilkka Koivu. He ovat aloittaneet kamppailulajien harjoittelun 1980-luvulla ja molemmilla on 4. dan musta vyö sekä Taekwondossa että Hapkidossa. Molemmat ovat sekä työskennelleet turvallisuusalalla että opettaneet itsepuolustusta ja kamppailua jo kymmeniä vuosia. Molemmilla oli vahva näkemys luoda oma, vahva, kamppailullinen Hapkido-tyyli. Kehitystyö käynnistyi suurella innolla 2000-luvun alussa ja tyylin kehittyessä se on samalla siirtynyt osaksi opettajien omaa tuntityöskentelyä sekä oppilaidemme osaamista jo varsin pitkään.
Tekniikkaa kamppailun eri etäisyyksisltä
Practical Hapkido sisältää tekniikoita ja harjoitteita eri etäisyydet ja tilanteet huomioiden. Näkemys todennäköisistä tilanteista on kehittynyt ohjaajien kymmenien vuosien käytännön työkokemuksista erilaisissa konfliktitilanteissa. Tekniikoiden määrä on monipuolisuudesta huolimatta pidetty tietoisesti kohtuullisena, jotta toistoille ja erilaisille kamppailullisille harjoitusmenetelmille olisi reilusti aikaa ja tilaa.
Practical Hapkidon tekniikat
Tekniikoiden osalta Practical Hapkido sisältää lyöntejä, potkuja, kaatumistekniikkaa, hallintaotteita pystyssä ja maassa, kuristuksia, pyyhkäisyjä, heittoja, puolustautumisen tavanomaisimpia aseita vastaan ja runsaasti kamppailullista harjoittelua niin pystyssä, kuin maassakin.
Kontaktiharjoittelua
Harjoitteluun kuuluu kamppaileminen kovallakin kontaktilla. Syitä tähän on lukuisia. Koviin kontakteihin kamppailutilanteissa tottunut harrastaja pärjää paremmin konfliktitilanteessa, kuin kontaktiin tottumaton. Jos halutaan pärjätä konfliktitilanteessa, tulee harjoittelun vastata sellaista mahdollisimman tarkasti. Kovia iskuja antanut ja ottanut harrastaja ei pelästy päällekarkaajaa. Kontaktiin totutaan vähitellen, joten kovat kontaktit tai kova kamppailu eivät kuulu ensimmäisille vyöasteille.
Harjoittelu alkaa perusteista
Harjoittelun alkutaival on kamppailun aakkosten opiskelua eli liikkumista pystyssä ja maassa, kaatumisia ylösnousuineen, lyöntien, potkujen, alasvientien ja hallintaotteiden perusteiden opettelua. Perustekniikoiden vahvan osaamisen päälle rakennetaan soveltava harjoittelu.
Salietiketti
Salikuri ja säännöstö luonnollisesti opetellaan heti ensimmäisissä harjoituksissa. Salikuri ja kunnioitus ovat tärkeässä roolissa. Niiden avulla harjoittelu on turvallista ja vastuullista.
Harjoittelu on luonteeltaan ryhdikästä ja intensiivistä. Kumarruksin osoitetaan kunnioitusta muille harjoittelijoille ja opettajille. Kumartava harjoittelija kertoo kumarruksensa kautta, että hänen kanssaan on turvallista harjoitella, hän on omaksunut lajin säännöt eikä tuota häpeää kamppailulajeille, harjoittelukavereilleen tai opettajille.
Kuvat: Mika Kangas
